Näkökulmia lääkealan keskusteluun: näemmekö metsän puilta?

Suomalainen lääkejakelu, mukaanlukien apteekkitoiminta, keskusteluttaa juuri nyt enemmän kuin miesmuistiin. Samalla on tullut näkyväksi sen tavanomaisesti näkymättömän taustakoneiston toiminta, millä lääkkeiden turvallisuutta ja saatavuutta varmistetaan. Suomessa tämän lääkejakelun kivijalan muodostavat lääkeyritysten, lääketukkujen, apteekkien ja sairaaloiden saumaton keskinäinen yhteistyö, sekä kaikkien osapuolten tiivis yhteydenpito viranomaisiin.

Keskusteluun suomalaisen lääkehuollon tulevaisuudesta osallistuvat tällä hetkellä niin alalla toimivat yritykset, viranomaiset ja poliittiset vaikuttajat, kuin alalle haluavat kaupalliset toimijatkin. On erinomaista, että lääkejakelun tulevaisuudesta on kiinnostunut näin moni, sillä vain avoimella kehittämishalulla ja totuuteen pyrkivällä näkemyksellisyydellä asioita voidaan viedä eteenpäin. Toivon myös, että pelkkien kaupallisten ambitioiden sijaan keskustelun fokuksessa on ennen muuta hoitojen vaikuttavuus ja kehittäminen potilasta ja yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, ja että keskustelun ohessa on aina mukana ymmärrys potilas- ja lääketurvallisuudesta.

Miksi tätä terveydenhuollon tärkeää osaa – lääkehuoltoa – ylipäätään kannattaa kehittää? Avaan kolme laajempaa näkökulmaa, miksi ihan jokaisen suomalaisen kannattaa olla aiheesta kiinnostunut.
Samalla käy selväksi, että lääkejakelun kehittämisessä on kyse valtavan paljon suuremmasta kokonaisuudesta kuin siitä, voiko kuluttaja ostaa särkylääkkeensä tulevaisuudessa apteekin lisäksi ruokakaupasta.

1. Suomalaisten yhteiset rahat eivät riitä

Tämä on fakta. Yhteiset varamme ovat terveydenhuollossa tiukilla, eivätkä ne tulevaisuudessa tule riittämän ikääntyvän väestömme kaikkiin tarpeisiin. Missä voidaan säästää, tai käyttää rahat nykyistä fiksummin?

Vertailututkimusten mukaan nykyinen lääkkeiden yksikanavajakelu on meille suomalaisille yksiselitteisesti kustannustehokkain: Suomessa tukun osuus lääkkeen hinnasta on jo nyt Euroopan matalimpia. Yksikanavajakelussa säästetään myös siinä, ettei lääkehävikkiä pääse syntymään. Yksikanavan riskejäkin on nostettu esille, eritoten viime syksynä alkaneen lääkejakelun poikkeustilanteen johdosta.

Jotta olisimme tulevaisuudessa kuitenkin entistä paremmin varautuneita häiriötilanteiden varalle, olemme Tamrossa tehneet viranomaisille useita kehitysaloitteita. Yksi niistä on se, että kriittiset lääkevalmisteet tulisi määritellä nykyistä tarkemmin, ja keskittää mahdolliset jakelun erikoistoimet näihin elintärkeisiin lääkkeisiin. Myös kansallista lääketietokantaa ja toimialan yhteistä kriisivarautumista kannattaa kehittää, ja näissä olemme mielellämme aloitteellisena veturina, kun asiantuntemustamme tarvitaan. Olimme Tarmossa iloisia, kun pystyimme edellämainitussa viime syksyn tilanteessa toimimaan poikkeuksellisella nopeudella, ja paikkaamaan toisen jakelijan häiriön aiheuttamia haasteita siten, että esimerkiksi Orionin elintärkeiden lääkkeiden jakelu saatiin jatkumaan sujuvasti.

Missä sitten voidaan säästää? Tällä hetkellä suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään vaikuttavuuden arviointia lähinnä lääkehoidoille, jotka muodostavat 10 % kaikista terveysmenoista. Olen vakuuttunut, että jos koko muu terveydenhuolto saataisiin vaikuttavuusarvioinnin piiriin, saisimme huomattavia kustannussäästöjä, kun osaisimme kohdentaa yhteiset varat niihin hoitoihin joista potilaat eniten hyötyvät. Jotta vaikuttavuusarviointia voitaisiin toteuttaa, on yksi edellytys se, että lakiesitys terveystiedon toissijaisesta käytöstä hyväksytään mahdollisimman pian.

Toinen mielestäni yhtä tärkeä näkökulma on, että terveydenhuollossa tulisi kiireesti hyödyntää digitalisaation, uuden teknologian ja robotiikan mahdollisuudet, jotta hoitajien rajallinen aika säästyisi kasvavan potilasmäärän kohtaamiseen. Samalla loisimme ponnahdusalustaa suomalaisille startupeille ja tulevaisuuden kilpailukyvyllemme.

Päivittäistavarakauppa toivoo varsin äänekkäästi itsehoitolääkkeitä ruokakauppoihin, ja myynnin vapauttamista perustellaan mm. sillä, että kilpailun avaaminen näkyisi kuluttajalle halvempina hintoina. Tämä väärinkäsitys hintoihin liittyen on syytä oikaista. Lääkkeiden hinnoittelu määräytyy eri mekanismilla kuin niiden myyntikanava. Tämänhetkisen sääntelyn puitteissa lääkkeiden hintakilpailu ei ole sallittua, eikä pelkkä myyntikanavan laajentaminen ruokakauppoihin mahdollistaisi vielä lääkkeiden vapaata hinnoittelua. Mikäli myynnin vapauttamisella halutaan aikaansaada säästöjä kuluttajalle tai yhteiskunnalle, on tähän löydyttävä muita perusteluja.

Eli kiteyttäen: lääkemyynnin salliminen ruokakaupoille tai apteekkien määrien lisääminen ei millään tavoin vaikuta lääkkeen hintaan, koska hinta määräytyy lakisääteisesti määritellyllä kaavalla, ja on siten aivan eri mekanismi. Siksi näiden kahden argumentin käyttö väitteenä villeihin heittoihin lääkehintojen halpenemiseksi on vastuutonta ja populistista harhaanjohtamista.
Olen avannut tarkemmin lääkealan sääntelyn eri muuttujia sekä lääkkeen hinnan määräytymisen prosessia aiemmissa blogikirjoituksissani, samoin kuin monille hieman vieraampaa yksikanavamallia.

2. Lääkeväärennökset ovat maailmanlaajuinen jättibisnes

Kuulostaa pelottavalle, mutta tosiasia tämäkin. Olemme Suomessa onnistuneet erinomaisesti välttämään väärennösten pääsyn lailliseen jakeluketjuun, ja osansa onnistumisellemme on tiiviissä yksikanavamalliin perustuvassa jakeluketjussamme, jossa lääkkeet toimitetaan suoraan lääkeyritykseltä tukkuun ja tukusta apteekkiin ilman useampia välikäsiä.

Suomalaisten on myös hyvä tietää, että tälläkin hetkellä lääkealan toimijat tekevät valtavasti yhteistyötä, jotta lääkkeiden aitous voidaan varmistaa myös tulevaisuudessa. Euroopan laajuinen lääkeväärennösdirektiivi astuu voimaan ensi vuoden alkupuolella, ja velvoittaa lääkejakeluketjun kaikkia osapuolia lääkevalmistajasta varastointiin ja tukkutoimintaan aina apteekkiin saakka.

Kun lääkkeiden myyntikanavien laajentamisesta keskustellaan, yksi huomioitava asia on, että myös tulevaisuudessa kaikilla alalla toimivilla tulee olla ensiluokkainen lääketurvallisuusosaaminen. Tämä osaaminen ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkäjänteistä osaamista ja verkostot kaikkien alan toimijoiden kanssa.

3. Faktatiedon pohjalta tehdään parempia päätöksiä

On selvää, että ainakin apteekkitoiminnan sääntelyn purku ja lääkemyynnin vapauttaminen ovat yhteiskunnallisen keskustelun aiheena yhä tiiviimmin, erityisesti nyt maakunta- ja eduskuntavaalien lähestyessä. Viime aikoina onkin tapahtunut useita uusia ”reippaita” avauksia, joissa kaikissa on erilainen näkökulma ja tavoitetila: Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi espoolaisen osastonsa aloitteen, joka ehdottaa apteekkitoiminnan sääntelyn laajamittaista purkamista siten, että itsehoitolääkkeitä voisi myydä päivittäistavarakaupassa, aito ketjutoiminta olisi mahdollista, ja omistajuus ei olisi sidottu enää proviisoritutkintoon ja henkilöyhtiömalliin.

Myös päivittäistavarakaupan yhdistys PTY julkisti juuri teettämänsä selvityksen, jossa oli monia oikeansuuntaisia kehittämisaloitteita, vaikka focus onkin itsehoitolääkkeiden saamiesessa ruokakauppoihin. Apteekkariliitto osaltaan on myös uudistusten kannalla julkistaessaan ”Uusi apteekki”-ohjelmansa. Me Tamrossakaan emme ole jääneet sivusta seuraajiksi, vaan olemme kehittämässä ja rakentamassa tiiviissä yhteistyössä apteekkareiden kanssa ”tulevaisuuden apteekkia”, josta kerroimme jo alkuvuodesta.

Odotan innolla keskustelijoiden näkökulmia ja sitä, kuinka laaja-alaisesti ja kunnianhimoisesti eri tahot ottavat kantaa koko terveysalan kehittämiseen. Peräänkuulutan sitä, että keskustelun kärkenä ovat oikeasti merkittävät asiat, kuten koko terveydenhuollon kustannustehokkaan kehittämisen keinot ja lääkehoitojen rooli osana potilaan koko hoitoketjua lääketurvallisuudesta huolehtien – sen sijaan, että huomio kiinnittyy kokonaisuuden kannalta vähemmän tärkeisiin asioihin.

Nyt pitää löytyä kykyä keskusteluun siitä, miten suomalainen yksittäinen ihminen saa parasta mahdollista hoitoa ja toisaalta miten terveyttä ja hyvinvointia tuetaan jo ennaltaehkäisevästi, ja miten tämä kaikki voidaan yhteiskuntamme kannalta tehdä järkevästi ja kustannustehokkaimmalla tavalla. Tähän kontekstiin perinteiset kapeat ja puhtaasti edunvalvonnalliset näkökulmat istuvat hieman huonosti.

Käyn itse jatkuvasti keskustelua laajasti terveysalan eri toimijoiden kanssa, sillä haluan kasvattaa paitsi omaa tietotasoani ja näkemystäni, myös tiivistää alan toimijoiden yhteistyötä. Yritysjohtajana haluan perustaa päätökseni mahdollisimman laajalle faktapohjalle ja aina suurinta yhteistä hyvää hakien. Kuluttajana ja äänestäjänä kannattaa toimia toki samoin, ja haastaa toimijoita avaamaan aiheita laajassa mittakaavassa.

Terveydenhuoltomme kokonaisuudessa riittää kehitettävää. Olen itse erittäin ilahtunut kaikista yhteydenotoista ja kutsuista keskustelemaan alan tulevaisuuden rakentamisesta yhteisvoimin. Tuomme Tamrosta mielellämme tarjolle kaiken tietomme ja osaamisemme alan keskusteluun ja päätöksentekijöiden tueksi. Eurooppalaisen laajuutemme ansiosta voimme myös tuoda tarjolle näkökulmia 26 maan erilaisista järjestelmistä ja kokemuksista.

Jatketaan keskustelua ja muistetaan siinä ohessa myös nauttia kesästä!

%d bloggaajaa tykkää tästä: