Miltä näyttää lääke- ja apteekkiala tulevaisuudessa?

Apteekkaripäivät kokoavat näin keväisin lääkealan toimijoita yhteen. Tapahtuman seminaariosio pyrkii pureutumaan ajankohtaisiin keskusteluaiheisiin. Niin myös tänä vuonna.

Kirjoittelin joitain havaintojani ja näkökulmia tänään pidetystä aloitustilaisuudesta, jonka otsikkona oli ”Apteekki 2020”. Tilaisuuden paneelin keskustelijoina olivat STM:n Heidi Tahvanainen, Lääketeollisuus ry:n Sanna Lauslahti, Sydänliiton Tuija Brax sekä Apteekkariliiton Risto Kanerva, ja teemana siis alan tulevaisuus ja muutos.

Paikataanko yksittäisiä asioita, vai katsottaisiinko kokonaisuutta?

Yleisesti ilmassa tuntui olevan varsin yhtenevä käsitys siitä, että lääkealan kokonaisvaltaiselle kehittämiselle on selvä tarve. Alaa sääntelevä lainsäädäntö alkaa olla jo varsin iäkäs. Myös aikojen saatossa muotoutuneet lääkkeiden korvattavuusjärjestelmä ja monet muut rakenteet ovat kehittyneet niin monimutkaisiksi, että nykymuodossaan ne vaativat kestämättömän paljon työtä lääkejakeluketjun eri portaissa, eivät vastaa optimaalisesti eri potilasryhmien tarpeisiin, ja tulevat myös yhteiskunnalle varsin kalliiksi.

Apteekkariliiton puheenjohtaja Risto Kanerva totesi esimerkkinä, että apteekissa käytetään valtavasti aikaa kuluttajien valistamiseen ja neuvomiseen korvausjärjestelmäasioissa, etenkin vuoden alussa kun omavastuita vielä kerätään. Aivan oikeutetusti hän myös korosti, että apteekin tekemisen focus pitäisi olla ennemminkin potilaan lääkehoidon tukemisessa ja siihen sitouttamisessa.

Useampi keskustelijoista nosti esille näkemyksen, että kun lääkehuoltoa ja -markkinaa koskevia lainsäädännöllisiä muutoksia suunnitellaan, on tärkeää tarkastella eri kehitystarpeita isona kokonaisuutena, ja välttää yksioikoisia pistemäisiä muutoksia, joilla mahdollisesti yritetään paikata yksittäisiä ongelmia. Tällöin kun kokonaisuus vain monimutkaistuu ja pirstaloituu entisestään. ”Ei siis ole mitään kolmea pointtia, vaan toivottavasti hallitusohjelmassa viimeinkin katsotaan kokonaisuutta”, kiteytti Apteekkariliiton Risto Kanerva.

Kokonaiskuvaan perustuvaan kehittämiseen liittyen STM:n Heidi Tahvanainen muistutti tuoreesta STM:n laatimasta tiekartasta, ja korosti myös rakenteellisten muutosten tarkastelun tärkeyttä. Kyseinen STM:n tiekartta ja siihen liittyvä useiden hallituskausien mittainen kehityspolku (tiekartta visualisoitu s. 97) onkin varsin hyvä ja kannatettava aloite, johon toivoisi poliittisten päättäjien ja tulevan hallituksen nyt hanakasti tarttuvan. Oleellista olisi myös parlamentaarinen sitoutuminen ehdotettuihin kehitysaskeliin, joiden toteutus vie pidemmän aikaa kuin yhden hallituskauden. Sitoutuminen kokonaisuuteen yli puoluerajojen ja vaalikausien olisi ehdottoman tärkeää.

Mihin sitten muutosta tarvitaan?

Keskustelu kattoi varsin hyvin lääkehuollon keskeiset kehitystarpeet. Isossa kuvassa, ja erityisesti yhteiskunnan kannalta, lääkehuollon kehittämisen kolme keskeistä osa-aluetta ovat:
1) lääkkeen määrääminen (miten reseptinkirjoitusta ja lääkärin toimintaa ohjataan: mikä lääke, minkä hintainen)
2) lääkkeen hinnan määräytyminen (säädelty/vapaa/maksimihinta, miten hinta määräytyy, miten toimii arvoketjun eri portaissa, miten synkronoidaan korvausjärjestelmään, jne.)
3) lääkkeen jakelujärjestelmä, sen tehokkuus ja kustannusrakenne (valmistaja – maahantuonti – tukku/jakelu – apteekki/sairaala -arvoketjun rakenne ja taloudellinen toimintamalli, korvausjärjestelmä)

Kaikki em. osiot liittyvät myös yhteiskunnan tarpeeseen lääkekulujen hillitsemiseksi. STM:n Heidi Tahvanainen korosti, että tarkastelussa on yksittäisten säästökohteiden sijaan tarve painottaa ja hakea säästöjä rakenteellisten uudistusten kautta.

Listaa voi jatkaa helposti myös muilla tärkeillä asioilla, joiden kehittäminen on yhtälailla tärkeää. Tällaisia ovat esimerkiksi:

  • Rationaalinen lääkehoito; kuinka saadaan varmistettua, että potilaalla on aina oikea ja vaikuttava lääke oikeaan aikaan, ja myös turhat lääkkeet karsittua pois. Keinoja on jo tähänkin tarpeeseen keksitty, kunhan ne saataisiin laajamittaiseen käyttöön; näitä ovat esim. lääkehoidon kokonaisarviointi, lääkityslistan käyttö, ja osaltaan myös annosjakelu. Myös uusien menetelmien käyttöä tulisi systematisoida; esim. lääkkeen määräämisvaiheessa tukena käytettävät geenitutkimusten tulokset voisivat auttaa merkittävästi siinä, että lääkäri voisi määrätä kullekin potilaalle vaikuttavimman lääkkeen heti ensimmäisellä kerralla.
  • Potilaan oma sitoutuminen lääkehoitoon: kyseessä on varsin mittava ongelma, sillä osa potilaista ei koskaan hae heille määrättyjä lääkkeitä, vaikka kyseessä saattaa olla hyvinkin tärkeä lääkitys. Tuija Brax mainitsi esimerkkinä, että jopa neljäsosa sepelvaltimotautipotilaista ei hae edes ensimmäistä elintärkeää lääkettään pallolaajennuksen jälkeen.Varsin suuri osa niistäkin, jotka lääkkeensä hakevat, eivät kuitenkaan käytä lääkettään, tai ottavat annostuksia ohjeistuksen vastaisesti, jolloin tavoiteltua hoitovaikutusta ei koskaan saada. Eri tutkimuksissa kuvatun kaltaiset hoitoon sitoutumattomat potilaat edustavat jopa yli puolta reseptin saajista – kyseessä on siis äärimmäisen suuri terveydellinen menetys ja haitallinen kansantaloudellinen vaikutus.Myös tätä ongelmaa varten on kehitetty ratkaisumalleja, joiden käyttöönottoa tulisi nyt aktiivisesti tehostaa ja systematisoida osana terveydenhuoltojärjestelmämme kehittämistä. Hoitomyöntyvyyttä voidaan parantaa mm. erilaisilla potilaan tukiohjelmilla ja interventioilla, joiden toteuttamisessa apteekeilla on erinomaiset edellytykset olla aktiivisena etulinjan toimijana. Myös uudenlainen lääkehoitoa ja potilaan kanssa yhteydenpitoa tukeva terveysteknologia tuo merkittävää apua asiaan. Tällaista Tamrokin pilotoi parhaillaan kolmessa maakunnassa.
  • Terveydenhuollon panostusten suuntaaminen aiempaa voimakkaammin ennakoivaan ja ennaltaehkäisevään toimintaan.

Lääketeollisuuden Sanna Lauslahti kiteytti osuvasti tavoitteen hyvin toteutetulle ja tehokkaalle lääkehoidolle: ihmisten pitäminen toimintakykyisinä ja hyvinvoivina. Tällöin varmistetaan myös työssä pysyminen ja verotulot, ja vältetään tarpeettomat eläkekustannukset. Toisin sanoen, lääkehoito on investointi, joka tuottaa.

Apteekkien sääntely puhuttaa

Apteekkaripäivillä kun ollaan, ei tietenkään voi välttää keskustelua myös ns. kuumista puheenaiheista. Tällainen on etenkin kysymys apteekkien proviisoriomistajuudesta. Apteekkariliitto oli teettänyt tutkimuksen Aula Research’illa, kohderyhmänään kaikki kansanedustajaehdokkaat juuri vaalien alla. Tässä tutkimuksessa em. ehdokkaista 75% tuki apteekin omistajuuden pitämistä proviisoritutkintoon sidottuna.

Samaisen Aula Research’in tekemässä aivan toisessa tutkimuksessa helmikuussa tuli toisenlainen tulos. Tuolloin asiasisällöllisesti lähes samaan kysymykseen (apteekkiluvan sidonnaisuus proviisoritutkintoon) vastasivat poliittiset päättäjät eri puolueista sekä neljän ministeriön ylin virkamiesporras.

Aulan mukaan tällöin tutkimuksessa 59% päättäjistä vastasi ”Kyllä” kysymykseen: ”Tulisiko apteekin perustaminen ja toiminnan harjoittaminen sallia muun terveydenhuollon tavoin kaikille toimijoille, jotka täyttävät lain asettamat vaatimukset?” Eri kohderyhmä selittänee erot tuloksissa, ja debatti teemasta jatkuu varmasti tulevaisuudessakin.

Tämän keskustelun yhteydessä STM:n Heidi Tahvanainen korosti vielä erityisesti kokonaisuuden ja rakenteiden tarkastelun tärkeyttä. Toimiva lääkehuolto muodostuu monien toisiinsa vaikuttavien muuttujien summana, joita on todellakin tarpeen tarkastella kokonaisuutena – ei yksittäisinä muutoskohteina.

Aula Research’in tutkimus kertoi lisäksi, että peräti 73% kansanedustajaehdokkaista kertoi haluavansa lisätä apteekkien määrää. Risto Kanerva nosti esille kysymyksen apteekkien sijoittumisesta: oleellista kun on sekin, missä apteekki on. Tästä kirposikin mielenkiitoinen näkökulmien vaihto – ”sijaintisääntely vai vapaa sijoittuminen?”. Kanerva toi esille vapaan sijoittumisen riskin, jos uudet apteekit kasautuvat parhaille liikepaikoille ja ostoskeskuksiin. Fimean Eija Pelkonen palasi omassa osuudessaan asiaan todeten napakasti, että ”apteekkialalta odotetaan itseohjautuvuutta”, ja ”Mannerheimintieltä [=Fimea] puututaan vain erikoistapauksiin.

Millainen muutos on näkyvissä 10 vuodessa?

Panelisteilta kysyttiin keskustelun päätteeksi sitä, mikä on tärkeää ja millaista muutosta he näkisivät tarpeelliseksi tapahtua seuraavan kymmenen vuoden jaksolla. Näin he vastasivat:

  • Heidi Tahvanainen, STM: ”On tärkeää pitäytyä siinä, että rationaalinen lääkehoito toteutuu. Eli mennään farmaseuttinen kärki edellä”.
  • Sanna Lauslahti, Lääketeollisuus ry: ”Korostaisin digikärkeä, ja erityisesti henkilökohtaisen asioinnin ja asiakaskokemuksen merkitystä. Vaikka olisi digilääkäri & digiapteekki, voisi palvelua tarjota näissäkin kanavissa henkilökohtainen tuttu nimi.”
  • Tuija Brax, Sydänliitto: ”Apteekki on osa rationaalista terveydenhoitoa, ennaltaehkäisevä toiminta mukana. Erilaiset potilasryhmät tarvitsevat erilaista palvelua, ja tässä tekoälykin tulee jatkossa avuksi. Focuksessa myös kansansairauksien ehkäisy ja yhteistyö potilasjärjestöjen kuten Sydänliiton kanssa, ja tätä kautta terveyden edistäminen.”
  • Risto Kanerva, Apteekkariliitto: ”Apteekki on selkeästi Suomessa eniten käytetty terveyspalvelu. Apteekissa tulee olla kasvava kyky ohjata potilaita oikeaan hoitoon (”ensiarviointi”), eli rooli on kasvava ja laajempi kuin vain lääkemyynti.”

Mitä tähän sanoo Fimea?

Aamun tilaisuuden päätteeksi Fimean uusi ylijohtaja Eija Pelkonen kertoi näkemyksistään apteekkialasta. Hän korosti, että nykyjärjestelmässä on paljon hyviä puolia. Yhtälailla Pelkonen esitti haasteita ja jopa linjauksia, joista muutama poiminta tässä:

  • Apteekin rooli osana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää on tunnistettu ja tunnustettu jo vuosia sitten. Miten se näkyy käytännössä? Fimean apteekkitarkastuksilla kysytään usein myös yhteistyöstä sote-toimijoiden kanssa, ja usein vastaus on, että mitään konkreettista ei ole toteutunut. Tässä kannattaa olla sinnikäs, sillä se vaatii työtä – kuten sanassa ’yhteistyö’ ilmaistaan.
  • Miten hoidetaan avohuollon yksiköiden akuutit lääketarpeet? Potilaan kuljetuksen sijaan pitäisi päästä enemmän lääkepurkin kuljetukseen potilaan luo”.
  • Paneelikeskustelun kommenteissa joku toi esille, että apteekkien [yhteiskuntaa hyödyttäville] palveluille pitäisi löytyä maksaja. Pelkosen napakka linja jatkui: ”Jos joku odottaa, että yhteiskunta tuo näistä palveluista apteekille rahaa, niin se juna meni jo. Niillä raiteilla ei enää ole paljon liikennettä.
  • Apteekkialan uusiin digipalveluihin Fimean ohjeistus oli myös selkeä: ”Emme vastusta digikehitystä. Jopa tuemme sitä lämpimästi. Mutta väline ei saa lähteä ohjaamaan säädettyä toimintaa. Esimerkiksi uusissa etämyyntipalveluissa on varmistuttava, että lainsäädännön vaatimukset täytetään: näitä ovat mm. vahva sähköinen tunnistautuminen, ja vain lääkkeen tilaaja voi vastaanottaa lääkkeen. Edelleen, tiedot on suojattava myös tiedonsiirrossa.
  • Pelkosen tulokulma apteekkien terveyspistetoimintaan jakoi jo yleisössä mielipiteitä. Pelkonen kritisoi: ”Tehdäänkö terveyspiste tarpeeseen vai tarpeiden luomiseen? Toki terveyspistetoiminnasta vastaa AVI ja Valvira, mutta Fimea vastaa siitä, ettei se saa haitata lääkkeiden toimittamista ja neuvontaa.” Esimerkkinä Pelkonen nosti verikokeiden ottamisen ja geenitestit, todeten, että testeillä ei saisi luoda tarpeita. ”Ettei potilas ohjaudu turhaan tulostensa kanssa terveydenhoitoa kuormittamaan.
    Asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että uusien terveyspalveluiden ja uusien menetelmien avuilla voidaan toteuttaa aiempaa ennaltaehkäisevämpää ja tietoon perustuvaa toimintaa, edistää terveyttä ja hyvinvointia, sekä säästää potilaan ja yhteiskunnan kustannuksia – ilman että lääkkeen toimittamista ja neuvontaa millään tavoin vaarannettaan. Tämä teema kaivannee erityisesti jatkokeskustelua.

Tällaisissa pohdinnoissa ja keskusteluissa kulki Apteekkaripäivien aloitussessio 25.4.2019. Tapahtuma jatkuu vielä perjantaille. Näin blogikirjoittajan henkilökohtaisena kokemuksena sanoisin, että näkökulmien moninaisuus ja tilaisuuden rakentava ja avoin keskustelu oli antoisaa, ja luo hyvällä tavalla lääkealan kehittämiskeskustelulle suuntaa.

Kiitos Apteekkariliitolle, panelisteille ja puhujille hyvästä tapahtumasta!

%d bloggaajaa tykkää tästä: