12 aamupuuroa – vieraana Päivi Nerg

Vaikuttajatapaamisten ”12 aamupuuroa”-sarjassani oli ilo saada vieraakseni Päivi Nerg. Olin tavannut hänet satunnaisesti pariin otteeseen aiemmin, hänen toimiessaan sisäministeriössä. Jo tuolloin olin vaikuttunut Päivin taidoista jäsentää monimutkaisia asioita ja osoittaa johtajuutta näyttämällä suuntaa ja johtamalla organisaatiotaan tuloksekkaasti. Nyt tavatessamme keskustelimme  johtajuudesta hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä ja tilanteissa. Myös ajankohtainen sote-uudistus oli kiinnostava aihe. Löydät aamutapaamisemme videotallenteet ovat tämän blogitekstin lopusta.

Tällä hetkellä Päivi toimii valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteerinä, jossa hän aloitti tammikuussa 2018. Nykytehtävässä julkisuudessa näkyvin osuus on maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpanon johtaminen. Tehtävään tosin kuuluu paljon muutakin, kuten esim. julkisen hallinnon digitaalisuuden edistäminen sekä koko julkisen hallinnon toimintatapojen ja ohjauksen muutosten johtaminen.

Päivin aiemmalle uralle mahtuu jaksoja yritysmaailmassa, yliopistoissa (mm. johtaen Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistämistä Itä-Suomen yliopistoksi), sekä johtamistehtäviä sisäministeriössä että valtiovarainministeriössä.

 

Isojen ongelmien ratkaisija

Tapaamisemme alkuun olikin aivan pakko kysyä Päiviltä, mikä saa hänet kerta toisensa jälkeen ottamaan varsin mittavia johtamishaasteita vastaan. Edellisessä työssä oli hoidettava pakolaiskriisi, ja nyt pöydällä on maakunta- ja sote-uudistus.

Päivi kuvasi uransa alkua yritysmaailmassa inspiroivaksi jaksoksi, josta löytyi myös ”punainen lanka” hänen uransa askeliin toinen toistaan haastavampiin tehtäviin:

Asioita voi johtaa sellaisella ajattelumallilla, että hyppää sinne, missä tapahtuu paljon, ottaa asioista kiinni ja lähtee porukalla etsimään ratkaisuita, ja siitä syntyy tulosta

Myöhemmässä vaiheessa yliopistomaailmassa taas korostui dialogin ja yhdessä tekemisen merkitys. ”Koin, että itsellä on kyky ja halu mennä tekemään, eikä vain huudella sivusta. Jos näkee haasteita, ei pidä jäädä sivulle, vaan pitää mennä mukaan.

 

Kuinka yhdistää johtamisessa suuri kuva ja yksityiskohdat?

Suurien haasteiden teemaan liittyen jatkoimme juuri nyt kuumasta puheenaiheesta: maakunta- ja sote – uudistuksesta. Kyseessä on valtava haaste sekä poliittisessa päätöksenteossa että tulevassa toimeenpanossa. Sote-uudistus on huima haaste kelle tahansa johtajalle, sekä suurena kokonaisuutena että yksityiskohtien runsautena. Niinpä kysyin heti alkuun Päiviltä, miten hän on löytänyt balanssin omassa johtamistyössään näiden ulottuvuuksien väliltä.

Päivi kuvaa haluavansa tarkastella asioita ennen kaikkea ison kuvan kautta: myös ihmiset odottavat ”ison kuvan maalaajaa”.  Toisaalta, välillä on tarve sukeltaa yksityiskohtiin asti, jotta itsekin ymmärtää asioita. Taitavaa johtajuutta on juuri siinä, milloin pitää nousta yksityiskohdista ja luottaa, että organisaatio tekee parhaansa, ja toisaalta varmistaa, ettei jätä heitä yksin. Tämä on johtajalle erittäin tärkeä kysymys myös jaksamisen kannalta.

 

Kokemuksia kriisijohtamisesta

Koko Eurooppaan suuntautunut pakolaistulva osui jaksoon, jolloin Päivi toimi sisäministeriön kansliapäällikkönä. Vuonna 2015 Suomeen saapui yli 32.000 turvapaikanhakijaa, kun aiemmin luku oli vaihdellut 1500 ja 6000 hakijan välillä. Valmiita rakenteita ei tällaiseen tulvaan ollut. Päivin johdolla pakolaiskriisi hoidettiin määrätietoisesti ja olosuhteisiin nähden varsin hyvin. Kysyin Päiviltä, mistä kaikkea liittyi tämän haastavan tilanteen johtamiseen.

Päivi kertoo, että kaikki tehtiin kriisijohtamisen ajattelulla. Tällöin aivan keskiössä on hyvin tiivis yhteisen tilannekuvan muodostamisen tarve. Sisäministeriössä pidettiin joka aamu kokoontuminen, jossa muodostettiin ajantasainen ja yhteinen tilannekuva. Sen muodostamiseksi kaikki toivat oman osaamisensa.

Tarvittiin myös se henkilö, joka veti asiat yhteen, ja jolla on riskinotto- ja päätöskykyä. Ja samalla kannustaa joukkoja: ”kyllä me tästäkin selvitään”.  Päivi korostaa kriisitilanteessa sitä, että johtajien tulee olla etunenässä, ei saanut mennä taakse. Näin myös johtajat olivat epämukavuusalueella, jossa ei ollut varmuutta, että kun tehdään näin, niin mitä siitä seuraa. Oli myös oltava valmius korjata ja myöntää virheitä.

 

Riskiä ja hikeä – onko sitä riittävästi?

Edellinen aamupuurovieraani Jari Sarasvuo kritisoi, että Suomessa työnteko ei oikein maistu; tarvittaisiin paljon enemmän ”riskiä ja hikeä”. Selvitin, mitä mieltä Päivi on suomalaisten aikaansaavuudesta, työnteon innosta ja päätöksentekokyvystä?

Päivi luonnehtii: meillä Suomessa on usein niin, että kun kriisejä tulee, ne osataan hoitaa. Jos taas ei ole kriisiä, ei oikein osata ennakoida – eikä tehdä tarvittavia päätöksiä, jos ei ole ihan pakko. Erityisesti nyt Suomessa julkisella sektorilla ja politiikassa olisi tärkeää ymmärtää, mikä on koko Suomen kannalta tärkeää.

Varsin laajalti ymmärrystä toki on, että rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia pitää tehdä, ja siten iso kuva on tiedossa. Yksi keskeisistä ongelmista on se, että poliittisilta päättäjiltä kuitenkin puuttuu yhteistä näkökulmaa ja halua tehdä päätöksiä yli hallituskausien; isoja muutoksia, joihin sitoudutaan. Näin pitäisi kuitenkin toimia. Yksittäisissä asioissa sitten keinoja voi säätää, mutta näitä isoja muutoksia ei voi jättää tekemättä.

 

Maakunta- ja sote –uudistus – onko sen kohdalla tekemättä jättäminen vaihtoehto?

Päivin viesti on kristallinkirkas: Ei, tekemättä ei voi jättää. Luvut osoittavat tämän selkeästi: ikärakenne, kustannukset – ja kaikki muutkin indikaattorit – osoittavat selvästi, että jatkossa yksinkertaisesti rahat eivät riitä tähän. Kustannusrakenne karkaa käsistä, ja sen myötä palvelutaso kansalaisille alkaa heikkenemään. Erityisesti ongelmaksi muodostuu, että hoidon taso laskisi niille joilla ei vakuutuksia, työterveyshuoltoa tai muutoin pysty itse kustantamaan hoitoaan. Tämä tarkoittaisi voimakasta eriarvoistumisen lisääntymistä. Siksi on pakko löytää tehokkaampia keinoja juuri nyt.

Jos muutosta ei tehtäisi, on kuin asia pantaisiin piiloon. Sillä ei ongelmat kuitenkaan ratkea. Päivi painottaa asian vakavuutta: seurauksena syntyvä eriarvoistuminen ajaisi yhteiskunnan tilaan, jota emme halua. Eriarvoistumisen seurauksena syntyisi enenevässä määrin ääriryhmittymiä. Asia on mitä suurimmassa määrin sote:n ytimessä.

”Sote on myös turvallisuuskysymys”

Keskustelimme myös sote –uudistuksen riskeistä. On selvää, että näin mittavassa muutoksessa ja uudistuksessa on riskejä, se tiedetään. Erityisen tärkeää on varmistaa toimeenpanovaihe; viimekädessä se ratkaisee onnistumisen.

 

Lääkehoito – onko sillä osansa sote-uudistuksessa?

Lääkkeiden rooli sote –uudistuksessa kiinnostaa itseäni jo ammattinikin puolesta. Niinpä kysyin Päiviltä, miten lääkkeet ja lääkehoidon rooli näkyy sote-uudistuksessa.

Päivi nosti esille sote:n tavoitteet kustannusten hallinnassa: tähän liittyy myös lääkekorvaukset. Hän korosti myös optimaalisimman hoitomuodon ja hyvän hoitoketjun merkitystä sekä sitä, että hyvä lääkehoito tulee olla keinovalikoimassa oikeassa roolissa niin lääkärin, potilaan kuin maakunnankin kannalta. Tästä näkökulmasta lääkkeet ovat tärkeänä osana uudistuvaa terveydenhuoltoa ja sote-ratkaisua.

Päivi kuvaa, että keskustelu on vielä edessäpäin: Lääkekorvaukset ja lääkkeiden rooli yhtenä hoitomuotona on aihe, jonka osalta on sote-uudistuksessa vielä hyvin vähän tehty; tämä on tulossa seuraavassa vaiheessa keskusteluun. Lääkekorvaukset ovat monikanavarahoitusta ja tulevien maakuntien keinovalikoimaa.

 

Entäpä apteekkitoiminta – miten VM näkee tilanteen?

Toinen paljon kiinnostusta – ja tunteitakin – herättävä teema on apteekkitoiminta ja sen sääntely. Keskustelua on käyty mm. lääkemyynnin kanavista, apteekkien määristä ja sijainnista, omistuksesta, lääkkeiden hinnoista.

Kysyin Päiviltä, miten Valtiovarainministeriössä asia nähdään, ja erityisesti millaiseksi apteekin roolia osana sote-uudistusta on pohdittu.

Päivi nosti ensimmäiseksi esille sairaala-apteekkien ja ns. normaaliapteekkien erilaiset roolit. Pohdittavana ovat mm. korvaukset; rahoitusnäkökulma on tärkeä. Päivi käytti asiaa kuvatessaan myös sanaa ”osaoptimointi”.

Hän kertoo, että Valtiovarainministeriössä asia nähdään siten, että apteekkiala on nähtävä kuten mikä tahansa elinkeinosektori; miten se kehittyy osana normaalia markkinataloutta ja toimintaa, jossa sääntelyllä ohjaamista on mahdollisimman vähän. Tavoitteena siis malli, jossa ”sääntelyä on, mutta se ei ole niin tiukka.”

Päivin mukaan seuraavan hallituksen hallitusohjelmakeskusteluissa tullaan varmasti nostamaan asia esille, ja muodostamaan kantoja mikä on Suomen ratkaisu tässä asiassa. Hän muistuttaa, että jo nykyinen hallitus tekee töitä normien purkamisessa, ja nyt apteekkiala Suomessa on vahvasti normien kautta ohjattua.

Hän pitää hyvänä kuitenkin sitä, että Suomessa käydään asiasta laaja keskustelua rinnalla, eli miten tällaisessa harvaan asutussa maassa voidaan turvata kansalaisten apteekkipalvelut ja lääketurvallisuus. ”Asia on siten vahvasti pöydällä, mutta pitää löytää keinot avata tätä maailmaa”.

 

Onko apteekilla sijaa terveydenhuollon pisteenä?

Tamrossa julkistimme tammikuussa hankkeen, jossa yhdessä apteekkareiden kanssa olemme kehittämässä tulevaisuuden apteekkia, jonka yhtenä tavoitteena on mm. kehittää apteekeista laajemmin asiakasta palvelevia yksiköitä, terveydenhuollon lähipalvelupisteitä. Tavoite on hyvin linjassa myös sote-uudistuksen tavoitteisiin. Niinpä kysyin Päiviltä, miltä tällainen kuulostaa mm. sote-näkökulmasta?

Päivin vastaus oli selkeä: apteekkien roolin vahvistaminen kuulostaa hyvältä. Apteekit ovat jo nyt tärkeä osa suomalaista terveydenhuoltoa. Ne on ilman muuta hyvä saada mukaan. Apteekkeihin luotetaan, sen vahvan luottamuspääoman varaan on hyvä rakentaa.  ”Miksi ihmeessä ei käytettäisi; apteekki on jo kovan luokan ammattilaisten työkenttä, jossa ymmärretään potilaan näkökulmasta monia asioita.

 

Digitalisaatio sekä terveystiedon toissijainen käyttö

Päivin rooliin liittyy myös julkisen hallinnon digitalisaation edistäminen. Kysyin, missä tällä sektorilla mennään.

Päivi nostaa esimerkkinä maakunta – ja sote –uudistuksen, jossa digitalisaatio on tärkeä osa uudistusta: ei muuttamaan vanhoja toimintatapoja digitaaliseksi, vaan mahdollistamaan uudistettuja toimintatapoja. Hyödyntämällä syntyvät 18 maakuntaa päästään tilanteeseen, jossa on vähemmän organisaatioita kuin nykyisin, ja joissa uuteen teknologiaan voidaan nopeammin ja tehokkaammin investoida ja ottaa käyttöön.

Päivi toi esille myös pohdinnat keinoälyn hyödyntämiseksi jatkossa maakunta- ja sote –uudistuksen tuottamien valtavien tietomassojen käsittelyyn.

Keskustelimme myös lainsäädäntövaiheen loppusuoralla olevasta laista, joka koskee terveystiedon toissijaista käyttöä mm. tutkimustarkoituksiin. Laki on eduskunnassa, ja hieman viivästynyt alun perin suunnitellusta aikataulusta. Haasteita on tuonut erityisesti henkilötietojen turvallisen käsittelyn varmistaminen ja pelisäännöt niiden käsittelyyn.

Päivi koki asian myönteisenä mahdollisuutena, ja uskoo lain joka tapauksessa valmistuvan: ”Tietoturva ja raamit tulevat olemaan tiukat. Toivon mukaan pääsemme eteenpäin, ja hyviä caseja syntyy.

 

Mikä on hyvän johtajuuden rakennusaineet?

Palasimme vielä hetkeksi ydinaiheeseen, johtajuuden aineksiin. Mistä hyvä johtajuus Päivin mielestä rakentuu?

Mitä enemmän on työuraa takana ja kokemusta johtajana, vahvistuu käsitys: jokaisen pitää löytää oma persoonansa ja oma tapansa olla johtaja, tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet, ja lähteä siitä kehittämään. Jos yrittää olla erilainen johtaja, kuin mitä on persoonana, ei ole uskottava.

Päivi kuvaa, että hänellä on halu heittäytyä isojen haasteiden ratkaisuun; ”jos voin auttaa ja tehdä jotain keskellä, teen sitä mieluummin kuin huutelen sivusta.

Päivin johtamisen teesit ovat seuraavat:

  • Löydä oma itsesi, omat vahvuutesi ja heikkoutesi. Ole valmis kehittämään omia vahvuuksiasi mutta myös ottamaan mukaan toimijoita, joilla vahvuuksia niillä alueilla jossa sinulla on heikkouksia
  • Ole valmis aitoon dialogiin eri toimijoitten kanssa
  • Ole johtaja, joka antaa suuntaa, valtaa ja vastuuta
  • Ole valmis tekemään vaikeita ratkaisuita
  • Ole mukana, älä jätä ihmisiä yksin. Tarvittaessa astu rinnalle tukemaan.

Erityisesti näistä Päivi halusi korostaa dialogin ja kuuntelemisen merkitystä, ja että kyse on ”kokonaisuudesta, johon johtaja tuo yhden lisäarvopalikan.” Hän haluaa myös haastaa johtajia ajatteluun; emme saa lokeroitua ja ajatella, että maailmani on valmis. Joka päivä tulee uutta.

 

Miten Suomi nousuun?

Loppukysymys oli sama kuin edellisellä aamupuurolla: miten saamme Suomen nousuun?

Päivin viesti oli vahva ja selkeä:

Pitää pitää uskaltaa katsoa asioita siten, että meidän lapsemme ja lastenlapsemme saavat paremman Suomen kuin millainen se on nyt. Meidän tulee kantaa tämä vastuu. On keskeistä muodostaa yhteinen tilannekuva Suomessa, ja johtaa siitä yhteinen ymmärrys, että tällä mallilla ei voi jatkaa. Ja jos me jatkamme, niin meidän lapsillemme tulevaisuus tulee olemaan on jotain aivan muuta; tilanne menee todella paljon huonompaan suuntaan.

Tilannekuvan ymmärtämisen kannalta on olennaista, että aletaan käymään aidompaa dialogia, pidemmän jakson kuin yhden hallituskauden mittaisista ratkaisuista suomalaisen yhteiskunnan uudistamiseen. Ei niinkään ideologisista ratkaisuista, vaan Suomesta, jota hyvinvointiyhteiskuntana on rakennettu 100 vuoden aikana. Se on kaikilla mittareilla menossa huonompaan suuntaan. Tästä tosiasiasta ei päästä mihinkään.

Huolehditaan kaikkein vähimmistä; niistä jotka ei täällä pärjää.  Käydään hyvä ja aito dialogi, arvopohjakeskustelu argumentoiden. Ja löydetään tuleviin eduskuntavaaleihin sellaisia päättäjiä, jotka pystyvät näkemään ison kuvan.

 

*** *** ***

Aamupuurotapaamisemme oli todella paljon ajatuksia herättävä kokemus. Koin, että Päivin jakamat johtajuusvinkit olivat innostavaa syötettä myös omaan arkeeni ja pohdintaani. Toivottavasti myös sinulle lukijani!  Kiitos Päivi upeasta tapaamisesta ja siitä, että jaoit ajatuksiasi! 

 

Katso videotallenteet täältä!

Osa 2
Osa 1

 

 

 

 

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: