Työsi muuttuu – muutu sinäkin!

Väittämäni on, että osaavat ja työstään innostuneet ihmiset ovat organisaation menestyksen tärkein tekijä. Näin ainakin meillä. Ihmiset ovat myös se rajapinta asiakkaisiin, joilla on suurin vaikuttavuus asiakaskokemukseen. Pitkäjänteistä ja kestävää kilpailukykyä ei tuo niinkään upeat tilat, loistava brändi, edullinen rahoitusasema tai jokin muu saavutettu tila, sillä alalla kuin alalla kehitys ja muutos on nopeaa ja useimmiten kiihtyvää. Muuttuvassa toimintaympäristössä ja kilpailussa korostuu se, onko organisaatiossa oikeat ihmiset; koostuuko tiimimme huipputekijöistä, jotka itse asiassa johtavat muutosta?

Onko tulevaisuuden kilpailijasi organisaatiotasi osaavampi?

Mikä sitten on riittävä osaaminen organisaatiolle? Joskus vertailu muihin voi olla ajatuksia avaavaa. Eräs tapa on identifioida keskeiset kilpailijat – nimenomaan tulevaisuudessa – ja pohtia, kumman osaamisilla päästään pidemmälle? Unohtamatta niitä aivan uusia disruptoivia alalle pyrkijöitä, jotka tulevat peliin mahdollisesti aivan erilaisilla kyvykkyyksillä.

Pohdintaa voi jatkaa: millaisia osaamisia, rooleja ja kyvykkyyksiä näissä organisaatioissa on, ja miten oma tiimisi – mukaan lukien itsesi – näihin vertautuvat? Onko oman organisaation kyvykkyyksien kehityspolku valitun strategian toteutumisen varmistava, ja niin selvä ja konkreettinen, että voit aidosti uskoa, että keskeisissä rooleissa tiimisi kyvykkyydet pesee muut toimijat myös tulevaisuudessa? Kehitystähän tarvitaan, se on itsestään selvää, mutta vauhti ja tasonnoston tahti on hyvä määrittää selkeästi.

Enpä juuri voi kuvitella organisaatiota, jolla ei olisi tarvetta kehittyä, tai yhteisöä jota kilpailu tai yhteiskuntamme muutokset eivät haastaisi. Muutos vaatii aina uutta osaamista, ja koskettaa yksilöitä, tiimejä ja koko organisaatiota. Mukaan tarvitaan sekä työntekijät että yritysjohto. Tarvitaan myös yhteinen innostava näkemys ja visio osaamisen tulevaisuudentilasta, ja konkreettinen tiekartta jatkuvaan kyvykkyyksien kehittämiseen.

Taannoin lanseeraasin termin ”pysyvyysvastarinta”, joka liittyy tähän ajattelutapaan: asiaa auttaa, jos kaikki kokevat muutoksen ja uuden oppimisen innostavammaksi kuin paikallaan pysymisen. Yksilöiden aito halu muuttua ja kehittyä indikoi usein myös organisaation kykyä olla alansa kärjessä, kehittää kilpailukykyään ja koko toimialaa. Tällöin tarvitaan myös hyvin selkeä näkemys siitä, mitkä ovat ne keskeiset ja strategiset tulevaisuuden osaamistarpeet joihin yhdessä tähdätään.

Tarvitaan uutta osaamista jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin

Toki myös koulutuksen merkitys on toki tärkeä. Yritysjohtajan näkökulmasta on myönteistä, että poliittisilla päättäjillä on nyt halua uudistaa koulutusjärjestelmäämme reippaasti oikeaan suuntaan, vastaamaan nopeammin ja joustavammin työelämän tarpeisiin. Hiljattain Sanni Grahn-Laasonen kiteytti hyvin: ”Globaali kilpailu osaamisesta kiristyy. Suomella ei ole mitään muuta menestymisen strategiaa kuin olla osaavin kansakunta. Suomen tulee tähdätä maailman parhaiten koulutettuun työvoimaan.

Koulutusjärjestelmän rakenteiden uudistaminen on askel oikeaan suuntaan, mutta tarvetta on myös huomattavasti tiiviimmälle ja jatkuvalle vuoropuhelulle koulutusorganisaatioiden ja yritysmaailman kesken. Koulutusten sisällön tulee vastaa aiempaakin paremmin jatkuvasti kehittyvään ja nopeasti muuntuvaan osaamiskysyntään, joka heijastelee nimenomaan tulevaisuuden osaamistarpeita. Kysehän on myös elinvoimaisen elinkeinoelämän ja Suomen kilpailukyvyn kehittämisestä.

Tulevaisuuden työ jakautuu

Hiljattain mm. OP:n Reijo Karhinen kuvasi HS:n haastattelussa osuvasti ja selkeästi, kuinka vanhoja työtehtäviä katoaa kokonaan, ja jäljelle jääneet työt muuttuvat voimakkaasti erityisesti digitalisaation edetessä. Muutos tulee olemaan valtava jo seuraavan viiden vuoden aikajänteellä.

Lokakuinen Watson-tekoälytapahtuma oli omalla kohdallani havahduttava kokemus: vaikka seuraan tiiviisti digitalisaatiokehitystä, oli yllättävää nähdä konkreettisesti, kuinka nopeasti tekoälyyn perustuvat ratkaisut nyt kypsyvät vauhdilla hoitamaan eri toimialoilla useimmat sellaiset työtehtävät, joissa päättelyketjut toistuvat samankaltaisina; jos ne voidaan kuvata säännöstöiksi, ne voidaan helposti opettaa tekoälylle.

Samalla toisaalta syntyy aivan uudenlaisia työtehtäviä, joiden luonne on jatkuvasti luovempaa. Toistuvat rutiinit kun jäävät koneiden hoidettavaksi. Ihminen voi siten keskittyä mielekkäämpään työhön, ja sitä riittää.

Ensiarvoisen tärkeää työelämässä onkin pitää huolta omasta markkina-arvostaan, ja ottaa määrätietoisesti askeleita omalla oppimispolullaan. Monella alalla nähdään tarvetta esimerkiksi vahvempaan osaamiseen verkostotalouden ekosysteemeissä, syvempään asiakasymmärrykseen, liiketoimintamallien kehittämiskykyihin ja markkinamuotoiluun – nämä esimerkkeinä. Kannatta pohtia, mikä on se oma askelmittari oppimisen askelille, jotta edistyminen on havaittavaa ja mitattavaa.

Oma oppimisnälkä ja proaktiivisuus on tärkeää. Yksilölliset opintopolut ja vahva tavoitteellinen yhteistyö osaamisen kehittämisessä työnantajan kanssa ovat keskeisiä osia transformaatiossa onnistumiselle sekä yksilön ja yrityksen menestykselle jatkossa.

Katse tulevaan, läpi organisaation

Kaiken tämän muutoksen keskellä tulevaisuuden menestyjät ymmärtävät sen, että taitoja ja osaamista on kehitettävä proaktiivisesti ja läpi organisaation. Kyvyt pitää olla kunnossa niin johdossa kuin koko muussa organisaatiossa. Yhdessä oppien ja tulevaisuutta ennakoiden. Tarvitaan rohkeutta määrittää ne strategisia valintoja ja valittua suuntaa tukevat tulevaisuuden uudet kyvykkyydet, joilla organisaation kilpailukyky kasvaa ja joilla menestys varmistetaan. Näin säilyy organisaation olemassaolon oikeutus ja mahdollisuus oppia jatkossakin.

 

Viiteaineistoa:

Jaa mielipiteesi