Lääkejakelu: yksikanava vai monikanava?

Lääkejakelun rakenteet puntarissa

Keskustelu suomalaisesta lääkejakelun yksikanavamallista on vilkastunut, eritoten syyskuisen lääkesaatavuushäiriön johdosta. Keskustelu jatkuu varmasti myös tilanteen ratkettua. Kiireisimmät ovat jo tarjonneet tilalle monikanavamallia, ja onpa keskusteluun kietoutunut jo lääkkeiden hinnoittelu ja jopa apteekkisääntelykin. Tarkastellaanpa hieman, millainen on tämä yksikanavajärjestelmä, ja miksi meillä Suomessa on sellainen. Sen jälkeen on hyvä antaa keskustelun jatkua ja pohtia yhdessä viranomaisten ja alan toimijoiden kesken, miten toimimme tulevaisuudessa.

Mistä suomalainen lääkejakeluketju koostuu?

Lääkkeiden valmistus, maahantuonti, jakelu ja myynti ovat luvanvaraista ja voimakkaasti laeilla, asetuksilla ja viranomaismääräyksillä säädeltyä toimintaa. Puitteita toimialalle asettavat mm. lääkelaki, sairausvakuutuslaki, ja lääketaksa-asetus. Toimintaa valvoo ja ohjeistaa lääketurvallisuusviranomainen, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Lääkejakelun ketjuun kuuluvia toimijoita ovat lääkkeiden valmistajat ja maahantuojat, fyysisestä varastoinnista ja kuljetuksista vastaavat lääketukkukaupat, apteekit, sairaalat, sekä lisääntyvässä määrin myös yksityisen terveydenhuollon toimijat. Voimakas sääntely tai luvanvaraisuus ei kuitenkaan tarkoita kilpailun puutetta; alan toimijaksi voi luvan saada ja tulla kuka tahansa laatuvaatimukset täyttävä uusi toimija; ns. tarveharkintaa sovelletaan lääkejakelun ketjussa vain apteekkeihin.

Tällä hetkellä varsinaisena lääketukkuna Suomessa toimii neljä yritystä; Tamro, Oriola, Magnum Medical ja Apteekkariliiton omistama Medifon. Lääketukkulupa on lisäksi kymmenillä lääkeyrityksillä viranomaisvaatimusten vuoksi.

Lääketukun roolia voisi kuvata myös logistiikkakumppaniksi; tukun keskeinen tehtävä on lääkkeiden varastointi, keräily ja toimittaminen ja näihin liittyvän tilaus- ja laskutustoiminnan hoito palveluna lääkeyhtiölle. On myös hyvä huomata, että lääkkeiden jakelu ja hinnoittelu ovat kaksi eri asiaa. Lääkkeiden hinnat (ulosmyyntihinta tukusta) asettaa aina lääkkeen valmistaja/myyntiluvan haltija. Toisin sanoen, lääketukku tai apteekki ei millään tavoin osallistu lääketuotteiden hinnoitteluun.

Läheisessä yhteydessä lääkejakeluun ja lääkkeiden hinnoitteluun ovat myös Kela ja Hila. Lääkkeiden korvattavuuspäätökset tekee hintalautakunta (Hila) joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa, ja Kela vastaa Hilan päätösten toimeenpanosta.

Lääkeyhtiö voi halutessaan hakea lääkkeelle korvattavuutta, jolloin tukkuhinnaksi muodostuu lääkeyhtiön ja Hilan keskenään sopima ns. kohtuullinen hinta. Muissa tapauksissa, eli ilman korvattavuutta, tukkuhinta on lääkeyhtiön vapaasti päätettävissä.

Todettakoon vielä, että suomalainen lainsäädäntö nimenomaisesti kieltää alennukset lääketuotteissa kaikissa osissa toimitusketjua kun lääke on menossa apteekin kautta. Poikkeuksen muodostaa lääkemyynti sairaaloille ja muille lääkkeenosto-oikeudellisille toimijoille, jotka voivat kilpailuttaa lääkeyhtiöitä.

Yksikanavamalli

Suomessa yleisin lääkkeiden jakelumalli on ns. yksikanavamalli. Se tarkoittaa sitä, että lääkkeiden valmistaja/markkinoija kilpailuttaa lääketukut, ja valitsee niistä itselleen yhden, tarpeisiinsa sopivimmaksi katsomansa. Näin ollen tietyn valmistajan tuotteet kulkevat eri asiakkaille (apteekit, sairaalat ja muut lääkeasiakkaat) yhden tukun kautta. Sopimusjakso on yleensä 2-3 vuoden mittainen kerrallaan, ja toisinaan lääkeyhtiöt myös vaihtavat tukkua kovan kilpailutuksen lopputuloksena.

Yksikanavassa on kyse toimialalle tehokkuus-, kustannus- ja laatusyistä jo useita kymmeniä vuosia sitten muodostunut käytäntö, joka ei suoraan perustu lakiin tai viranomaisohjeisiin. Tuotteiden ollessa valmistajan ja yhden jakelijan yhteisessä ohjauksessa, voidaan lääkkeiden saatavuus maksimoida ja varastot optimoida.

Yksikanavamalliin löytyy myös poikkeuksia. Kautta aikojen on Suomessakin ollut lääke- ja terveystuoteyrityksiä, jotka ovat halunneet jaella tuotteitaan eri tukkujen kautta. Tällöin tuotteiden jako eri tukkukanaviin on useimmiten tehty tuotelinjoittain. Kilpailuvirasto osaltaan todensi tilanteen 2012 tutkimuksessaan: ”Lisäksi osa lääkkeiden valmistajista ja maahantuojista jakelee tuotteensa useamman lääketukun kautta niin sanottuna monikanavajakeluna. Yksikanavajärjestelmä ei ole lain säätelemä, vaan alan omaksuma käytäntö.” Eräänlainen monikanavatilanne syntyi myös nyt syyskuisen poikkeustilanteen aikana, jolloin Tamro otti pikavauhdilla jakeluunsa Orionin kriittisiä tuotteita, ja tilanne saatiin näin hoidettua mallikkaasti vaihtoehtoista jakelijaa käyttäen.

Kilpailuvirasto on ottanut ratkaisussaan kantaa yksikanavaan ja sen kilpailuvaikutuksiin, toteamalla mm:

  • Lääketukkukauppojen on mahdollista käydä valmistajien jakelusopimusten kilpailuttamisen yhteydessä keskenään hintakilpailua antamillaan jakelupalkkiotarjouksilla. Tämä on mahdollista sekä lääkkeiden jakelun yksikanavajärjestelmän että lääkkeiden monikanavajakelun vallitessa eikä yksikanavajärjestelmä sulje pois tukkujen välistä hintakilpailua. Mainitun kilpailun myötä saavutettavat kustannussäästöt voivat molemmissa tilanteissa välittyä kuluttajille asti.”
  • Edelleen, Kilpailuvirastokin totesi hinnoittelun olevan erillinen asia: ”Lisäksi ja riippumatta siitä, hyödynnetäänkö lääkevalmisteiden jakelussa monikanavajakelua vai yksikanavajärjestelmää lääkkeiden hinnoitteluun liittyvä erityislainsäädäntö koskee molemmissa tapauksissa samalla tavalla lääkevalmisteita.”

Vaikka yksikanavamalli on ”vain toimialan käytäntö”, on se tosiasiassa voimakkaasti kytköksissä alan sääntelyyn ja viranomaisten toimintamalleihin. Esimerkkinä lääkkeiden korvattavuus, joka perustuu lakisääteisesti tukkumyyntihintaan (=apteekin sisäänostohinta). Tällöin oletus on luonnollisesti se, että Suomessa on vain yksi (lääkeyhtiön ja Hilan keskenään neuvottelema) tukkuhinta tietylle tuotteelle. Monikanavajakelulle on sen sijaan ominaista, että tukkuhinta perustuu vapaaseen hinnanmuodostukseen, ja tällaisilla markkinoilla yleisesti markkinahinnan asettaminen vapaasti ja alennukset on sallittu läpi koko jakeluketjun.

Yksikanavamalli on myös Ruotsissa pääasiallinen toimintamalli, vaikka vähittäismyynti eli apteekkiomistus muuttui oleellisesti vuonna 2009. Reseptilääkkeistä siellä noin 98% toimitetaan yksikanavamallilla.

Yksikanavamalli on rantautunut myös muualle: Englannissa ja Puolassa muutamat suuret lääkevalmistajat ovat siirtyneet – ennen kaikkea kustannussyistä – monikanavamallista suomalaista yksikanavaa vastaavaan ”DTP-malliin”, jossa tyypillisesti valmistaja ohittaa perinteisen ”pre-wholesale”-toimijan kokonaan, ja aiempien useiden tukkukanavien sijaan jakelee tuotteensa apteekeille/sairaaloille yhden tai korkeintaan kahden ”distribution-tukun” kautta.

Onko yksikanava hyvä vai huono asia?

Yksikanavassa toiminta on kiistämättä tehokkainta; tätä johtopäätöstä tukevat myös Kilpailuviraston tekemät selvitykset ja lausunnot. Analyysiä tehdessään virasto on paneutunut jopa tukkujen yksittäisiin sopimuksiin. Yksikanavamallia on tutkittu useampaan otteeseen, mm. vuosina 1992-1997, ja viimeisimmäksi vuonna 2012. Virasto myös totesi mallin kokonaisuutena toimivaksi ja kilpailua vääristämättömäksi.

Toiminnallisen tehokkuuden lisäksi malli on myös kustannustehokas. Yksikanavamallissa tukuille jäävä osuus on matalinta tasoa koko Euroopassa (katso tutkimus vuodelta 2011, sivu 42, kuvaa eri maiden tukkujen katetasoja). Useimmissa vertailumaissa katetaso on yli kaksinkertainen suomalaiseen yksikanavamalliin verrattaessa, johtuen monikanavamallin korkeammasta kustannustasosta. Kansainväliset lääkeyhtiöt ovat osaltaan taitavia ostajia, ja voimakas hintakilpailu pitää tukun siivun vertailumaihin nähden pienenä. Seurauksena matalasta katetasosta on toisaalta se, että voidakseen investoida ja toimia kaikki regulaation vaatimukset täyttäen, tulee kunkin tukun volyymien olla hyvin suuria. Joka tapauksessa yksikanavamalli tarjoaa kaikille toimijoille – ja siten myös yhteiskunnalle ja potilaalle – alhaisimmat kustannukset.

Monikanavamallia käyttävissä maissa on lähes poikkeuksetta kaksitasoinen tukkutoiminta; ensin valmistajien massavarastointia palveleva ”Pre-wholesale”-porras, ja erillinen monikanavainen ”Distribution”-porras joka kokoaa ja kuljettaa toimitukset yksittäisille asiakkaille. Kahden portaan malli on luonnollisesti selkeästi kalliimpi. Virtaviivainen poikkeus tähän on Norjan malli, jossa tukku- ja vähittäisporras ovat vertikaalisesti integorituneet: kukin lääketukku omistaa oman vähittäisportaansa eli apteekkiketjun.

Lääkevalmistajan ja tukun tiivis yhteistyö varmistaa sen, että kutakin lääkettä on Suomessa kysyntää vastaava määrä, ja saatavuus mahdollisimman hyvä. Tällöin myös tarpeeton hävikki vähenee. Yksikanavan ansiosta lääkesaatavuus Suomessa tukkuportaassa on erinomainen: toimituskyky tilattuihin tuotteisiin on pitkälti yli 99%.

Erityinen etu yksikanavamallista syntyy lääkeväärennösten eston yhteydessä. Tuotteiden lähde on aina tiedossa, sillä toimitukset tulevat suoraan valmistajilta. Tämän ansiosta Suomi onkin poikkeuksellinen turvallinen maa, ja kuluttaja voi luottaa apteekista ostamansa tuotteen olevan aina alkuperäinen ja aito.

Keskustelua ja parempaa varautumista tarvitaan

Keskustelua on syytä jatkaa tiiviissä yhteistyössä lääkealan toimijoiden ja viranomaisten kanssa, ja suunnitella miten poikkeustilanteisiin varaudutaan aiempaakin paremmin tulevaisuudessa. Kehittämistä on mahdollista tehdä myös nykyisen yksikanavajärjestelmän perustalta.

Keskusteluun on ehdottomasti tarpeen ottaa mukaan myös lainsäädäntöön perustuva velvoitevarastointijärjestelmä. Velvoitevarastoinnin nimenomainen tarkoitus on varmistaa lääkesaatavuus myös häiriö- ja kriisitilanteissa. Nykymallisena velvoitevarastointi on tarpeettoman jäykkä ja kustannustehoton, ja kaipaa uudistamista heti, kun sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelijoilta asiaan liikenee aikaa.

Oheisluettavaa:

World Health Organization WHO raportti lääkejakelun sääntelystä ja erilaisista järejstelmistä Euroopassa: http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0019/322444/HiT-pharmaceutical-regulation-15-European-countries.pdf

———

Lisäys 16.10: Kilpailuviranomainen kommentoi blogissaan, että ”…virasto ei ole arvioinut yksikanavajakelun mahdollisia tehokkuushyötyjä tai todennut järjestelmää tehokkaaksi.” KKV:n kirjoitus löytyy täältä: https://ajankohtaistakilpailusta.wordpress.com/2017/10/12/laakkeiden-yksikanavajakelusta-ja-kilpailusta/

1 Kommentti

Liity mukaan keskusteluun ja kerro meille mielipiteesi.

Lääkkeiden yksikanavajakelusta ja kilpailusta | Ajankohtaista kilpailusta
lokakuu 12 klo 08:10 AM

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kommentoinut keskustelua
https://ajankohtaistakilpailusta.wordpress.com/2017/10/12/laakkeiden-yksikanavajakelusta-ja-kilpailusta/